Nuorempi tyttären tykkää käyttää myöskin äidin ompemia vaatteita. Silloin saa mielesellä kuosilla ja sellaisia mitä ei ole muilla.

Hänellä oli toivekangas, jonka sitten ostin. Toive oli saada syntymäpäivä lahjaksi(syyskuu) tai joululahjaksi. Kuten tiedätte syksy meni miten meni. Ja yhtään paitaa hälle en ommelut.

En valikoitui kaava. Se valittiin Ainoastudion Blokki. Se näytti hauskalta. Sitten piti valita kangas, joste tehdään harjoittelu/kokeilu kappale. Kangas kuitenkin piti olla sellainen,että jos onnistuu kerralla voi sitäkin pitää sitten.

Kankaaksi valikoitui Hentostyle; Wild forest, ja heiltä saa ostaa resorin sillä tavalla, että he mätsäävät sen kankaaseen. Joten resorin nimeä en tiedä.

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Tästä ei tullut se lempipaita. Tuo leikkaus ei sattunut kivaan kohtaa. Ja en osannut ruveta kaavaa pidentämään, kun koko muuten oli oikein sopiva. Joten päätettiin tehdä suoralla helmalla seuraava.

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Sama kangas vielä eri valossa.

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Tästä kankaasta minun piti tehdä hänelle joululahjaksi paita. Mutta kyllä se jäi tuonne tammikuulle sekin ompelu.

Kaavana on se Kaavastudio Ainoa Blokki, mutta tehty helma suoraksi.

Kangas on Fabriking; Dragon castle. Resori on omista kätköistä.

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Collegepaita, naisten collegepaita, ommeltu collegepaita, 

Tässä on hänen toivekangas. Eikös olekkin hieno. Kaavana edelleen se Kaavastudio Ainoa Blokki ja kangas on Myrtikki ; Dark hounds ja resori on Jyväskylänkagaskauppa: Perus resori musta 299.

Siinä olivat hänen paitansa. Uusia "tilauksia"/toiveita ei ole nyt tullu.

Siinäpä oli tällä erää tämä postaus. Jospa minä nyt vähän paremmin ehtisin tännekin kirjoittelemaan. Vaikka en minä tiedä lukeeko kukaan enään blogeja. Kirjoittelen kuiten omaksi ja muiden iloiksi. Ja onhan tämä samalla tälläinen käsitöiden "päiväkirja". Puolison hoito vaan vie niin paljon voimia ja aikaakin, ettei hirveesti jaksa kotitöiden lisäksi. Vaikka vielä tekisikin käsitöitä, tuntuu niiden julkaisu jossakin muodossa välillä tosi työläältä. Ja silloin siitä menee iloa eikä näin ollen kannata tehdä. Nyt on pikku hiljaa ilo taas löytymässä.